Viirus Wienissä

TERVEHDYS JÄLLEEN RAKKAAT EUROOPPALAISET!

Tuli tuossa käytyä pienellä näyttelyturneella Euroopassa, joten tällä kertaa saattekin tutustua matkapäiväkirjaani:

22.10.-98 torstai
Heti aamulla pääsin pesulle ja kun emäntä sen jälkeen alkoi pakkaamaan näyttelykassiamme, niin innostuin: taas näyttelypäivä tiedossa! Päivällä emäntä pakkasikin minut ja Iksun kuljetusboxeihin ja samantien lähdimme autolla kohti määränpäätä, joka olikin minulle pettymys... Näyttelypaikan sijasta saavuimmekin eläinlääkäriin! No, tälläkertaa ei otettu verta eikä tehty mitään muutakaan kamalaa, vaan Lissu vain tarkasti että olimme hyvässä kunnossa ja kirjoitti meille passit. Siis PASSIT, olimme siis lähdössä ulkomaille... Kotiin saavuttuamme myös Iksu joutui pesuun ja laitettiin muutenkin oikein hienoksi, Iksun pitempi turkki kun aina vaatii vähän enemmän laittoa kuin minun.

23.10.-98 perjantai
Aamulla emäntä pakkasi meidät jälleen kuljetusboxeihin ja ajoimme Pirkkalan lentokentälle. Jouduimme odottelemaan vähän aikaa, koska kone jolla meidän oli tarkoitus lentää Helsinkiin oli hiukan myöhässä. Sitten vihdoinkin pääsimme koneeseen ja Yhdellä suurella loikalla olimme Helsingissä. Heti Helsinkiin saavuttuamme, olikin edessä pikainen koneen vaihto ja tässä koneessa sattuikin olemaan oikein kissarakas lentoemäntä, joka aina kun töiltään ehti tuli katsomaan meitä ja juttelemaan emännän kanssa. Tämä lentoemäntä kertoi kuinka oli lentokoneen kapteenia informoinut "pienestä ensikertalaisesta lentomatkustajasta" (tarkoittaen Iksua) ja kapteeni oli antanut "pienelle" luvan tulla tutustumaan koneen ohjaamoon, ennen kuin kuuli kyseessä olevan kissan... No, olisi varmasti tullut mielenkiintoinen lentomatka, jos Iksu olisi päässyt hieman tutustumaan ja säätelemään ohjaamon nappuloita... Seuraavaksi kone laskeutui Tukholmaan, mutta meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa vielä eteenpäin ja parintunnin lentomatkan jälkeen laskeuduimmekin Wieniin. Tullimuodollisuudet sujuivat nopeasti, sillä tullimiehen kysyttyä matkamme tarkoitusta ( -tietenkin emännän muutaman saksankielisen sanan varastoon kuuluu Katzenausstellung) ei hän halunnut meitä sen enempää vaivata, katsoi nopeasti vain passimme kun emäntä niitä väkisin tyrkytti hänelle. Jatkoimme taksilla hotelliimme ja saimme ruokamme (vihdoinkin) ja sen jälkeen saimmekin jäädä Iksun kanssa huoneeseen kahdestaan lepäilemään, ihmisten lähtiessä tutustumaan Wienin keskustaan. Ja sehän sopi meille, sillä olemme aina olleet hotelleissa kuin kotonamme.

24.10.98 lauantai
Aamulla ruokailu, kevyt turkin kunnostus ja kuljetuskoppiin... Matkaa hotellilta näyttelypaikalle oli noin 300metriä, joten tällä kertaa ei tarvinnut turvautua taksiin. Eläinlääkärintarkastus osuus sujui kuten suomessakin, paitsi että eläinlääkäri mies ihastui minuun ja hoki koko tarkastuksen ajan Viirus, Viirus, Viirus... hauskalla Itävallan murteella. Näyttelyhäkkien numerointi oli aivan sekaisin , johtuen siitä että saman omistajan kissat olivat vierekkäisissä häkeissä, mikä tietenkin emännälle sopi hyvin, kun oli ensin pienen etsimisen jälkeen häkkimme löytänyt. Näyttelyhäkit olivat muuten melkein samankokoisia kuin suomessakin, ainoastaan hieman korkeampia. Kissoja oli näyttelyyn ilmoitettu 273, 14 eri maasta! Meitä suomalaisia kissoja oli 7 ; kaksi Pyhää Birmaa, neljä Maine Coonia ja tietenkin sitten minä edustamassa Eurooppalaisia. Assistentit esittelivät kissat tuomarille, mutta omistajien piti itse huolehtia että olimme tuomarilla oikeaan aikaan. Mitään lappuja ei häkkien päälle tuotu, vaan assistentit kuuluttivat tuomareille menevien kissojen numerot, yleensä saksaksi. Emäntä joutuikin sitten juoksemaan kahden tuomarin välillä seuraamassa arvostelun etenemistä, jotta sai vietyä meidät oikeaan aikaan arvosteluun. Iksun kanssa arvostelua odotellessaan emäntä (tai paremminkin Iksu) joutui paikallisen TV-ryhmän kiinnostuksen kohteeksi. Tiedä sitten pääsikö lähetykseen asti...
Minut arvosteli Alfred Wittich, joka antoi sertin ja kehui esiintymistä, muttei sitten ottanut edes TP-valintaan. Iksu voitti Hollantilaisen kilpailijansa ja valmistui International Championiksi, jääden sitten TP-valinnoissa niukasti kakkoseksi Norjalaisen metsäkissan voittaessa. Iksun tuomarina oli Cornelia Waller. Minun lisäkseni näyttelyssä oli toinenkin Eurooppalainen, Tsekkiläinen noviisina rekisteröity Ch Beluska (eur w 62), joka sai myös serttinsä.Loppunäyttelyn ajan saimmekin sitten vain lepäillä häkeissämme yleisön, jota olikin runsaasti, ihailtavana. Emännän esille laittamat saksankieliset Eurooppalais- esitteet menivät kuin kuumille kiville ja loppuivat kesken heti alkuunsa.

25.10-98 Sunnuntai
Lähdimme hotellista kohti näyttelypaikkaa jo ennen kuutta. Tällä kertaa emme menneetkään näyttelyhalliin, vaan ahtauduimme linja-autoon ja matka kohti Tsekkejä alkoi. Määränpäämme oli kaupunki nimeltä BRNO ja sillä meitä odotti (ennakko odotuksista poiketen) täysin uudenaikainen liikekeskus jossa näyttely pidettiin. Tosin meidän "häkkimme" näyttivät kylläkin enemmän akvaarioilta kuin näyttelyhäkeiltä, puolta pienempiäkin ne olivat, mutta eivätpä uteliaat Tsekkiläiset pystyneet hypistelemään meitä (mitä Itävaltalainen yleisö harrasti kovasti...) Kissoja oli esillä kahdessa kerroksessa ja meidän "akvaariohäkkimme" sijaitsivat molemmat yläkerrassa, tosin aivan vastakkaisilla puolilla, ja tuomarimme olivat alakerrassa. Jälleen kissat vain kuulutettiin tuomarien luokse ja niinhän siinä sitten kävi että Iksun kanssa olimme tuomarin pöydällä yhtÂ´aikaa (vierekkäisillä tuomareilla). Minun tuomarini oli J. Renault ja Iksulla J. Jenssen, molemmat saimme sertimme ja Iksu jäi jälleen niukasti toiseksi TP-valinnassa (Birma jolle hän hävisi oli sitten KPA) mutta meikäpoikapa pääsi paneeliin! Vielä paneelissakin tuomarini jaksoi nauraa häntääni (arvostelu setelissä luki: hauska häntä! ) Mutta mitäpä siitä , sillä niin kuin arvostelussa myöskin luki, olen TODELLINEN HERRASMIES! Tänäkin päivänä oli näyttelyssä minun lisäkseni yksi Tsekkiläinen eurooppalainen, nuortenluokassa kilpaillut Helen Gloriosa, jonka isä on suomalaissyntyinen IC Delikatin Hiddeniitti. Vaikka Helenin omistaja puhuin Englantia vain hyvin vähän, yrittivät omistajamme kovasti jutella keskenään ja meidät kissat valokuvattiin puolin ja toisin muistoksi.

26.10.-98 maanantai
Kolmas ja viimeinen näyttelypäivä... Tänään olimme jälleen Wienin Kurhallessa. Emännän onnistui siirtää häkkiemme välissä ollut väliseinä pois ja näin saimme Iksun kanssa yhteiseen käyttöömme kaksoishäkin, mikä olikin oikein mukava, sillä tykkäämme nukkua vierekkäin. Tänään olinkin näyttelyn ainoa eurooppalainen (harmi ettei kissanäyttelyissä valita rodunparasta...) ja tuomarinani oli Lilly Anciau. Kovin tarkkaan ei tuomari minua tutkinut, sillä assistentti piti minua kainalossaan koko ajan. Muutenkin tuomari näytti siltä, etteivät eurooppalaiset ehkä olleet hänen vahvin puolensa (arvostelusetelistä emäntä ei saanut muuta selvää, kuin hännän kohdalla olleet alleviivaukset, ehkä siellä sitten oli jotain erikoista...)
MUTTA arvostelun jälkeen tuomari teki jotain odottamatonta; nimittäin tarttui minua molemmin käsin päästä ja pussata moiskautti kahdesti suoraan suulle ja sen jälkeen hän tarttui vielä tassuuni ja sanoi näkemiin oikein tassusta pitäen. -Voi pojat- se oli jo jotain se!
Iksun tuomarina oli sama A. Wittich, joka minulla oli ensimmäisenä päivänä, Iksu sai jälleen serttinsä, mutta siihen se sitten jäikin. Ja loppunäyttelypäivä menikin sitten Iksun kanssa nukkuessa kylkikyljessä, mikä tuntui viehättävän yleisöä siinä määrin, että häkkimme edessä oli jopa tungosta. Yleisöä tänä päivänä olikin todella paljon ja vielä kolmen aikaan kun emäntä meni käymään hotellilla, virtasi joka puolelta ihmisiä näyttelyhallia kohden.

27.10.-98 tiistai
Tänä aamuna olikin ohjelmassa vain tavaroiden pakkaaminen ja lähtö kohti lentokenttää. Emäntä tilasi ison taxin ja puolentunnin (ylimääräisen) odottelun jälkeen paikalle ajoi farmariauto, jonka kuski oli lisäksi astmaatikko, joten jouduimme Iksun kanssa aivan auton peräosaan ja kaiken lisäksi hän ajoi kuin Suumahheri ajaessaan Häkkistä takaa viimeisessä kisassa, huh huh, olipa se kyytiä... Reissumme ainoa huono kokemus. Emännältäkin taisi päästä siinä vähän painokelvotonta tekstiä... No, lentokentälle sentään selvittiin, ehjin nahoin ja vieläpä hyvissä ajoin.
Lentokoneessa olikin tällä kertaa paljon kissaihmisiä, jotka olivat meistä hyvin kiinnostuneita ja kertoivat tarinoita omista kotona olevista kissoistaan. Välilaskun aikana ympärillemme kokoontui "kissakerho" kuten eräs (kaksi kissaa omistava) matkustaja tokaisi. Rauhallinen käyttäytymisemme sai myös huomiota osakseen ja muutamat kysyivätkin olimmeko saaneet jotain rauhoittavaa... Mutta mehän olemme Iksun kanssa jo kokeneita maailman matkaajia, joten mitä sitä nyt yhdestä lentomatkasta hermostumaan!

T: Euroopan matkaaja GIP VIIRUS