Viiruksen näyttelymatka Tanskaan
(julkaistu eurooppalaiskissa yhdistyksen Eurokatti-lehdessä 4/97)
Tervehdys rakkaat Euro-katit!
Minustakin tuli sitten ihan kirjaimellisesti euro-katti, sillä käväisin näyttäytymässä marraskuun alussa Tanskanmaalla. Mutta aloitetaanpa kertomus ihan alusta:
Se oli kesällä, joskus tallinnan matkan jälkeen, kun emäntäni sai idean lähteä näyttelymatkalle Tanskaan. Eikös se mennytkin kertomaan suunnitelmistaan vanhemmilleen, jotka ottivat kalenterin heti esille ja kysyivät että koskas niitä näyttelyitä sirellä sitten olisi? Kissa-lehden kalenteriin oli merkitty 1-2 marraskuuta kööpenhaminan näyttely ja se oli kaikille vapaa viikonloppu (minultahan ei tietysti mitään kysytty...), joten ei muuta kuin selvittämään kumpana päivänä olisivat lyhytkarvaiset kissat.
Monen mutkan kautta sitten vihdoin selvisi, että kyseessä oli yksipäiväinen näyttely sunnuntaina 2. marraskuuta (tanskalaisilla kun tuntuivat olevan päivät aivan sekaisin ja näyttelykutsuakin jouduttiin odottelemaan ainakin kuukauden päivät), ja lopultakin emäntä pääsi tilaamaan lentoliput. Hotellin varauksen hän päätti tehdä vasta kun selviäisi missäpäin näyttely järjestettäisinn. He päättivät viettää lauantain lomaillen kööpenhaminassa ja sunnuntaina olisi vuorossa näyttely, jonka jälkeen palattaisiin iltakoneella takaisin Suomeen.
No niin, vihdoin koitti se aamu, jota oli koko syksy odotettu ja eikun herätys kahdelta aamulla ja minä joka yleensä olen erittäin pirteä en olisi jaksanut nousta ollenkaan. Mutta ei muuta kuin valjaat päälle ja kuljetuskoppaan. Eivät uskaltaneet antaa minulle paljoa syötävääkään kun pelkäsivät niitä lentoja. SIIS, Minä en saanut ruokaa kun He pelkäsivät lentokonetta (jokin tässä ei täsmää...).
Olimme Tampere-Pirkkalan lentokentällä hyvissä ajoin noin varttia ennen sovittua aikaa. Hiukan rupesi siinä isäntä ihmettelemään kun ihmisiä ei näkynyt ja terminaalin ovet olivat kiinni. No, ei siinä muuta kuin soitto emännän vanhemmille ja siinä sitten selvisikin että olimme kentällä todella hyvissä ajoin, nimittäin TUNNIN ja vartin etuajassa. Ei muuta kuin Nokialle kahville ja sovittuna aikana takaisin: olishan siinä saanut tunnin pidempään nukkua, mutta sattuuhan näitä...
Terminaalissa menimme luukulle, jossa matkatavarat nostettiin sellaiselle hihnalle joka lähti viemään niitä näkymättömiin. Sitten minut nostettiin siihen hihnalle ja hetken jo luulin että saan sanoa emännälle hyvästit, mutta onneksi emäntä ottikin minut syliin ennen kuin hihna lähti liikkeelle. Olivat kuulemma punninneet minut siinä (5.7kg) ja kopin kanssa minusta tehtiin sellainen 7 kilon paketti. Emäntä kun joutui maksamaan minun matkani lentokoneessa kilohinnan mukaan. Edestakainen matka Köpikseen ja takaisin tuli maksamaan minulta 400markkaa.
Vielä ennen kuin pääsimme lentokoneeseen jouduimme kulkemaan sellaisen portin läpi joka meidän kohdallamme piippasi hauskasti. Palasimme takaisin portin toiselle puolelle ja emäntä otti minut syliin ja menimme uudelleen portin läpi, mutta tälläkertaa se ei piipannutkaan ja saimme jatkaa matkaa. Oli kuulemma kuljetuskopin metallinen luukku se, joka piippauksen aiheutti.
Aamulennolla Tampereelta Helsinkiin ei ollut paljoa matkustajia, joten emäntä sai minut penkille viereensä. Lentoemännät toivat turvavyön jatkopalan jotta se ylettyi kuljetuskoppani ympärille. Lento nousuineen ja laskuineen ei kestänyt kuin puolituntia. Emäntä tuitui tarkkailevan minua vähän väliä, mutta samapa siinä kuljetuskopassa on olla; oltiinpa sitten maalla, merellä tai ilmassa... Helsingissä oli tunnin odotus ja sitten jatkettiin toisella koneella kohti Kööpenhaminaa. Tällä kertaa jouduin olemaan koppini kanssa penkin edessä lattialla, koska lennettiin korkeammalla ja nousut ja laskut olivat jyrkempiä. No, minähän olin jo tottunut lentomatkustaja!
Laskeuduttuamme Kööpenhaminan lentokentälle, minut ja paperini tutkittiin tullissa. Kaikki oli kunnossa ja jatkoimme matkaamme taksilla kohti majapaikkaamme, joka osoittautui todella viihtyisäksi motelliksi ja sijaintikin oli vain muutaman kilometrin päässä näyttelypaikasta.
Huoneen tutkittuani emäntä avasi ruokapurkin (vihdoinkin) ja näytti minulle hiekka-astian paikan. Vähän ajan päästä he sitten lähtivätkin tutustumaan Kööpenhaminan keskustaan ja minä sain jäädä syömään ja nukkumaan motellihuoneeseen. Päivä kuluikin nukkuessa ja ikkunasta pihapiirin tapahtumia katsellessa. Täytyy kyllä tunnustaa, että sen verran aika kävi pienessä huoneessa pitkäksi, että aamuyöstä täytyikin jo ruveta herättelemään emäntää. Tähän tarkoitukseen sopi hyvin erään komeron ovi, joka ei pysynyt kunnolla kiinni ja siitä sai "taputtelemalla" aikaan aikas mukavan metelin!
Aamulla lähdettiinkin sitten samantien taksilla kohti näyttelypaikkaa. Eläinlääkäri ym. Muodollisuudet sujuivat samoin kuin suomessakin, paitsi että emäntä maksoi näyttelymaksun vasta paikanpäällä. Meitä eurooppalaisia ei näytteillä ollut kuin kolme aikuista ja yksi pentu. Tuomarinamme oli Tanskalainen Birgit Nehammer. Jokainen eurooppalainen sai sertinsä ja pentukin exl 1:n, mutta tuomarin parhaan valintaan hän ei ketään meistä kelpuuttanut. Sitä emäntä hieman ihmetteli, sillä molemmat tanskalaiset kissat kilpailivat luokassa 3 ja varsinkin uros oli emännän mielestä oikeinkin mukavan näköinen.
No, näyttely menikin sitten minun osaltani nukkuessa ja ennen kuin huomasinkaan kello oli puoli kuusi ja emäntä tuli pakkailemaan tavaroita kotimatkaa varten. Näyttely loppui seitsemältä, mutta saimme luvan lähteä jo ennen kuutta, sillä meidän lentokoneemme lähti kymmenen yli seitsemän ja lentokentällä tarvitsee olla hyvissä ajoin. Kotimatkan lennot sujuivat hyvin ja kun pääsimme takaisin Tampereen lentokentälle oli isäntä vastassa. Heti autossa piti puskea isäntä kunnolla ja kertoa kaikki matkan tapahtumat. Kyllä oli mukava palata taas kotiin. Emäntä oli seuraavana päivänä ihmeissään, kun en ollut yhtään väsynyt matkasta, mutta mistäs tälläinen reissukissa, ei kai sitä nyt parin päivän matkasta parane väsyä...
