Eurooppalainen Eurooppa Premioriksi Euroopassa eli näyttelymatkamme Saksaan
Julkaistu Eurooppalaiskissa-yhdistyksen lehdessä
Tervehdys jälleen rakkaat eurooppalaiset, viimeksihän lupasin teille kertoa "viimeisen sertin metsästyksestä". No, kuten otsikosta jo voitte päätellä, matkamme suuntautui Saksaan ja tarkemmin sanottuna Fuldan kaupunkiin, jossa järjestettiin kahden sertin näyttely 16-17. Tammikuuta 1999. Minun ja Iksun lisäksi matkaan lähti myös Pikku-piun Asterix (eur n ), tuttavallisemmin vain Lepakko.
Torstai aamuna 15.1. kokoonnuimme kaikki Pirkkalan lentokentälle, josta lensimme ensin Helsinkiin ja sitten koneenvaihdon jälkeen Frankfurttiin. Jatkoimme matkaa ensin bussilla , sitten junalla ja vielä taksilla ennen kuin pääsimme majoituspaikkaamme Gasthaus Zum Kronhoffiin. Minut ja Iksu majoitettiin emännän vanhempien huoneeseen ja Lepakko jäi emäntiemme kanssa asumaan. Täytyy kyllä sanoa, että huonevalinnassa me vedimme tällä kertaa pidemmän korren, sillä emäntiemme huoneessa ei ollut edes vessaa, tosin siellä oli kyllä suihkukoppi, johon sitten lepakolle tehtiin oma vessa ja ruokapaikka. Jälleen ihmiset häipyivät, meidät ruokittuaan, katselemaan kaupunkia. Oli kuulemma oikein idyllinen vanha kaupunki tämä Fulda.
Ensimmäinen näyttelypäivä oli lauantai. Heti aamulla emäntämme pakkasivat meidät kuljetuskoppeihin ja matkasimme taksilla näyttelypaikalle. Perusteellisen eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen emännät etsivät häkkimme ja aloittivat monimutkaisen sisustusoperaation. Häkit olivat reilusti korkeampia kuin suomessa ja emäntämme saivat todellakin käyttää mielikuvitustaan, jotta häkeistä saatiin jotenkuten siedettävän näköiset. Saksalainen sisustuskulttuuri sen sijaan oli aivan omaa luokkaansa, vai mitä sanotte pienestä sohvasta kissan häkissä?
Lauantaina minulla ja Lepakolla oli tuomarina A de Bruijn. Minä sain häneltä viimeisen cape sertin ja valmistuin Eurooppa Premioriksi ja Lepakko valmistui IC:ksi. Lepakko valitettavasti jäi TP valinnoissa toiseksi, tuomarin pitkän harkinnan jälkeen. Iksun tuomari Ottino sen sijaan valitsi Iksun paneeliin.
Paneelien jälkeen emäntämme sekosivat täysin; omani kaivoi jostain esille pullon, joka avautuessaan paukahti kovasti, ja sitten he kaatelivat kuplivaa juomaa laseihin sillä seurauksella että pöytäkin jo lainehtia. Ja tämän kaiken he tekivät kuulemma MINUN kunniakseni! Olisin kyllä paljon mieluummin nauttinut kunnon kala- aterian sen sijaan. No, päästiinhän siitä siten takaisin hotellille ja se ateriakin sitten järjestyi ihan tyydyttävällä tavalla.
Sunnuntai aamuna ajettiin jälleen taksilla näyttelypaikalle. Meillä oli samat häkit kuin edellisenäkin päivänä, joten emännät olivat saaneet jättää sisustuksen paikoilleen. Tänään tuomariksemme (kaikille kolmelle) osui J. P. Rossi, Belgialainen herrasmies. Minä sain kunniamaininnan, Lepakko ensimmäisen Gagcib:insa ja Iksu Cacen ,ollen jälleen TP. Lepakko ja minä hävisimme tällä kertaa briteille. Paneelin jälkeen emäntämme pakkasivat tavaramme ja palasimme hotellille vielä yhdeksi yöksi. Seuraavana päivänä taksin, kahden juna- ja kahden lentokone kyydin jälkeen olimmekin taas Pirkkalan lentokentällä, josta isäntä tuli meitä noutamaan. Oli kiva palata taas kotiin.
T: EP VIIRUS
PS. Matkan jälkeen se hulina vasta alkoikin. Eräänä päivänä meille tuli Aamulehdestä kaksi miestä kylään , he halusivat haastatella minua. Tampereen näyttelyä edeltävänä päivänä juttu olikin sitten lehdessä otsikkona: "Ensikodista Eurokatiksi". Tarinani oli saanut ennätysmäärän yleisöä katsomaan kissanäyttelyä, ja monet ihmiset tulivat kertomaan emännälleni että olivat lähteneet katsomaan varta vasten minua. Olipa joillakin mukanaan valokuvia omista kissoistaan. Ja mikä parasta myös mies, joka aikoinaan pelasti minut ja sisarukseni katastrofi yhdistykselle, tuli käymään näyttelyssä... Lisäksi minut äänestettiin yleisön suosikki kissaksi!
Tampereen näyttelyssä(kin) juhlittiin minun valmistumistani Eurooppa Premioriksi,
SUUR KIITOS kaikille juhliin osallistuneille tai minua muuten muistaneille !!!!!
