Vokaalit hukassa eli näyttelymatkamme Prahaan (julkaistu Pyhä Birma-lehdessä 2/99)
Lähdimme 6.- 7. 3.-99 Prahassa järjestettyyn kahden päivän näyttelyyn tarkoituksena hankkia Iksulle viimeinen puuttuva ulkomaan cace. Varasimme matkan jo elokuussa ja olikin iloinen yllätys kun myöhemmin sain tietää että samassa näyttelyssä järjestettäisiin myös Eurooppalaisten erikoisnäyttely. Itse lähdin matkaan Iksun (GIC Jojon Zi-Tabby Ikarus Jr, sbi n21) ja EP Viiruksen (eur n24) kanssa. Lisäksi kuulin että suomesta oli lähdössä samaan näyttelyyn seurue 7 kissan kanssa.
Olimme varanneet ennen näyttelyä kaksi päivää lomailuun, joten saavuimme Prahaan jo aikaisin torstai aamuna. Lennonjohtajien lakko vaikeutti matkaamme vain siten, että pirkkalasta Helsinkiin varaamamme lento oli peruttu ja jouduimme menemään linja-autolla Helsingin lentokentälle. Muuten matkamme sujui ilman viivytyksiä ja Prahan lentokentältä pääsimme nopeasti hotelli Pyramidaan, jossa myös näyttely järjestettiin.
Koska Iksulla oli ajankohdasta johtuen hieman vaikeuksia hillitä uroksen himojaan, majoittuivat kissani eri huoneisiin, Viirus vanhempieni ja Iksu minun ja pikkusiskoni huoneeseen. Matkan hellyttävin tapaus sattuikin heti torstai aamuna hotellihuoneessa kun olimme lähdössä kaupungille: Avasin huoneessa olleen pienen kassakaapin ja sanoin pikkusiskolleni että ”kaikki tärkeimmät sitten tänne”, laittaen samalla omat tavarani boxin sisään. Samassa Iksu juoksi huoneen toiselta puolelta ja änkesi itsensä sisään pieneen boxiin, katsoi minua sitten silmiin –kuin sanoen ”enkö MINÄ olekkin kaikkein tärkein! Ihana hetki.
Prahan kevät” ei ollut vielä kunnolla alkanut, lunta ei enää ollut ja lämmintäkin toistakymmentä astetta, mutta yleisilme oli harmaa ja synkkä. Torstaina puhalsi kylmä tuuli ja perjantaina satoi, joten ei mitkään ihanneolosuhteet kaupunkiin tutustumiselle. Mutta minkäs teet kun aikaa on vähän, sitkeästi kiersimme kaupunkia torstain ja perjantain. Hintataso oli halpa joten kotiin viemisiä tarttui mukaan rutkasti, onneksi viimehetkellä vaihdoin matkalaukun isompaan...
Lauantai aamuna saimmekin sitten herätä ihanaan auringonpaisteeseen (heh heh…) Veimme ensimmäiseksi kissat hotellin katutasossa sijaitsevaan juhlasaliin, jossa näyttely järjestettiin. Maksoin näyttelymaksut ja vein kissat paikoilleen puuhäkkeihin (etuseinä pleksiä), jonka jälkeen menimmekin aamiaiselle.
Tsekin kieli on siitä hauska, että se kirjoitetaan samoin kuin lausutaan, helppoa kuin mikä, ainoan ongelman muodosti se että vokaaleissa säästeltiin (niistä kun joutuu maksamaan, konsonantithan saa pyörittämällä) lisäksi teksti vilisi heittomerkkejä ynnä muuta mukavaa sen verran että vähemmästäkin meni kieli solmuun. Tsekkiläiset eivät tainneet ymmärtää että sanassa voi olla KAKSI VOKAALIA PERÄKKÄIN, joten Viiruksesta oli tullut VLIRUS (muita virheitä ei näyttelyluettelosta meidän kohdalta sitten löytynytkään). Tosin Viirus ei nimen vaihdoksesta ollut millänsäkkään, vieläkin kun joskus Vlirukseksi häntä kutsun, tulee hän kyllä paikalle. Näyttelyyn oli ilmoitettu 346 kissaa, näyttelyluettelo oli tehty molemmat päivät käsittäväksi –numeron jälkeen oli vain merkitty jos kissa oli näyttelyssä vain toisena päivänä. Pyhiä birmoja oli 9: 5 saksasta, 3 tsekkiläistä ja Iksu. Eurooppalaisia oli 20, joista suomesta 5. Näyttelyalue oli ahdas ja 7 tuomaria oli sijoitettu näyttämölle vielä ahtaammin. Kissat sai esitellä itse jos halusi. Kissojen numerot kuulutettiin pääasiassa tsekin kielellä, joten täytyi seurata tarkasti tuomarien työskentelyä. Lauantaina birmat arvosteli R. Vöhringer, Iksu sai sertinsä ja jäi TP valinnassa harmittavasti toiseksi, häviten turkkilaiselle vanille. Viirus sen sijaan pääsi paneeliin J. Kytlerovan arvostelemana. Myös kolme muuta suomalaista eurooppalaista pääsi paneeliin. Viirus sai paneelissa yhden äänen, mutta paikallinen burma loput äänet. Muutkaan suomalaiset eivät paneelissa pärjänneet. Paneelia seuratessa huomio kiinnittyi uskomattoman huonoihin palkintoihin (näyttelymaksut suomen tasoa). Maassa joka on kuuluisa kristallistaan, jaettiin kategoriavoittajille pieniä keraamisia kissapatsaita. TP-kissat eivät saaneet mitään. Sertti ruusukkeet olivat myös aika ”sekalaista seurakuntaa”, nauhaan vain lätkäistiin tarra sen mukaan mikä sertti oli kyseessä.
Sunnuntaina Iksun arvosteli B. Mahelka, joka on Iksun arvostellut suomessa jo kahdesti aiemmin. Sertti tuli ja kutsu TP-valintaa jossa Iksu voitti saksalaisen birman ja turkkilaisen angoran. Viiruksen arvosteli M.Kabina (joka tarvitsi rotustandardi kirjaa avukseen). TP-valinnoissa oli vastassa lauantainen voittaja burma, joka matkasikin sitten paneeliin.
Seurasimme paneelien etenemistä lavan reunassa. Edellinen paneeli oli juuri loppunut ja odottelimme koska kakkoskategorian uroksia ruvetaan tuomaan, kun näin kissan kaikessa rauhassa juoksevan tuomarien pöytien alta kohti lavan reunaa. Meinasin saada sydänkohtauksen ja kiljaisin"se on IKSU" jolloin muutkin huomasivat sen ja yksi assistentti sen sitten sai kiinni lavan toisesta reunasta. Liekö joku vain unohtanut laittaa häkin kunnolla kiinni, sillä kenenkään käsistä Iksu ei karannut. Iksu ei kiinniotosta pannut pahakseen ja käyttäytyi paneelissakin sitten ihan hienosti. Yksi äänikin tuomareilta heltisi, punaisen maine coonin viedessä loput äänet. Sunnuntaina palkinnot olivat, jos mahdollista, vieläkin huonommat. Voittajien palkinnot vaihtelivat keramiikkamukeista pikkuriikkisiin keramiikkatauluihin.
Lähdimme heti näyttelyn jälkeen kohti lentokenttää, muiden suomalaisten jäädessä vielä yhdeksi yöksi Prahaan. Lentokentällä jouduin viemään reppuni, joka sisälsi kissojen tavarat, erikoistavaroiden lähtöselvitykseen, kun eivät sitä roikkuvien hihnojensa vuoksi uskaltaneet ottaa normaalihihnalle. Reppuni oli laiteetu heti läpivalaisuun ja minut kutsuttiin kiireesti takaisin. Reppuni oli kahden aseistetun vartijan välissä ja virkailija näytti monitorissa näkyvää outoa möykkyä (POMMI!!!) ja pyysi minua avaamaan repun. "Pommi" osoittautui näyttelystä ostamakseni metalliseksi juomakipoksi, jossa oli vielä kehikko häkkiin kiinnittämistä varten. Virkailija katseli hetken kippoa hölmistyneen näköisenä ja sanoi asian olevan sillä selvän. Lento oli suunnilleen aikataulussa ja Helsingistä jouduimme tulemaan Tampereelle jälleen linja-autolla, joten perillä olimme vasta kolmen aikaan yöllä. Tulomatka oli aika raskas näyttelypäivän päätteeksi, valitettavasti finnairilla ei ollut maanantaisin prahan lentoja, jotta olisimme voineet olla vielä yhden yön Prahassa.
